Perinteiset kiinalaiset soittimet

Kiinalaisessa uudenvuodenjuhlassa esiintyy joukko kiinalaisia muusikoita, jotka esittävät solistinumeroita perinteisillä kiinalaisilla soittimilla.

Kiinassa siirryttiin 1900-luvun modernisaatioliikkeessä käyttämään länsimaista tasavireistä viritysjärjestelmää. Tuolloin perinteisten kiinalaisten soittimien rakennetta muutettiin niin, että niillä pystyttiin soittamaan tasavireisen virityksen edellyttämät kaksitoista samansuuruista puolisävelaskelta. Tätä aikaisemmin oli Kiinan eri osissa eri aikoina käytössä erilaisia viritysjärjestelmiä ja soittimet olivat näiden järjestelmien mukaiset. Joissakin kiinalaisen musiikin muodoissa on edelleen tasavireisestä järjestelmästä poikkeavia käytäntöjä. Esimerkiksi peking-oopperassa jotkut sävelasteikon askelista poikkeavat länsimaisista sävelasteikoista.

Uudenvuodenjuhlassa usein kuultu perinteinen kiinalainen viulu, erhu (二胡，èrhú) kuuluu piikkiviulujen soitinluokkaan. Erhussa on kaksi kieltä, joiden välissä jousi kulkee − jousta ei siis saa irti soittimesta irrottamatta toista kieltä. Viulun kaikukoppa on päällystetty käärmeennahalla ja se lepää soitettaessa soittajan vasemman reiden päällä.

Toinen klassinen kiinalainen soitin on guzheng (古箏, gǔzhēng), joka on sitrasoitin. Äkkiseltään se tuo mieleen kanteleen ja ovathan molemmat samankaltaisia sormintasoittimia. Guzhengin soitto on taitoa ja sormikestävyyttä vaativa laji ja on tyypillistä, että soittajat käyttävät sormissaan ”tekokynsiä”, joiden avulla soitto sujuu paremmin. Soitin on monelle tuttu, sillä sen suosio ja helmeilevät melodiat ovat taanneet sen aseman kiinalaisen perinnemusiikin keskiössä.

Kiinalaisena luuttuna tunnettu päärynänmuotoinen pipa (琵琶, pípá), on yksi kiinalaisen musiikin tärkeimmistä soittimista. Se on nelikielinen sormintasoitin, jota soitetaan istuen niin, että soitin lepää muusikon sylissä pystyasennossa.

Bambuhuilu on hyvin tyypillinen alkuperäinen kiinalainen soitin. Länsimaisista huiluista kiinalainen bambuhuilu eroaa sillä tavoin, että puhallusaukon ja sormiaukkojen välissä on erityinen resonanssiaukko. Se on päällystetty ohuella kalvolla, joka antaa soittimelle tyypillisen karhean värisevän äänenvärin.

Suu-urut (笙, shēng) on vanha, laajalle alueelle Aasiassa levinnyt soitin ja yksi maailman harvoista moniäänisistä puhallinsoittimista. Shengiä pidetään, ehkä yllättävästi kahden länsimaissa tutun soittimen, huuliharpun ja harmonikan alkumuotona. Sheng on yleinen soolo- ja perinteisten kiinalaisten soittimien yhtyeiden soitin.

Kiinalainen dulcimer, Yángqín (扬琴) on kielisoitin, jota soitetaan lyömällä kumipäisillä kapuloilla. Soittimen kielet on venytetty puolisuunnikkaan muotoiseen äänilevyyn. Yangqinia on kutsuttu Kiinalaiseksi pianoksi, sillä sitä on käytetty paljon Kiinalaisten kieli- ja puhallinsoitinten säestämisessä.

Erilaiset rummut kuuluvat perinteisten kiinalaisten soittimien rytmisoittimien joukkoon. Kiinalainen perinteinen musiikki ei ole rytmisesti niin monimutkaista, kuin esimerkiksi perinteinen intialainen musiikki, vaan pikemminkin muistuttaa korealaista ja japanilaista perinteistä musiikkia.