Perinteiset kiinalaiset soittimet

Kiinalaisessa uudenvuodenjuhlassa esiintyy joukko kiinalaisia muusikoita, jotka esittävät solistinumeroita perinteisillä kiinalaisilla soittimilla.
Kiinassa siirryttiin 1900-luvun modernisaatioliikkeessä käyttämään länsimaista tasavireistä viritysjärjestelmää. Tuolloin perinteisten kiinalaisten soittimien rakennetta muutettiin niin, että niillä pystyttiin soittamaan tasavireisen virityksen edellyttämät kaksitoista samansuuruista puolisävelaskelta. Tätä aikaisemmin oli Kiinan eri osissa eri aikoina käytössä erilaisia viritysjärjestelmiä ja soittimet olivat näiden järjestelmien mukaiset. Joissakin kiinalaisen musiikin muodoissa on edelleen tasavireisestä järjestelmästä poikkeavia käytäntöjä. Esimerkiksi peking-oopperassa jotkut sävelasteikon askelista poikkeavat länsimaisista sävelasteikoista.

Uudenvuodenjuhlassa usein kuultu perinteinen kiinalainen viulu, erhu (二胡,èrhú) kuuluu piikkiviulujen soitinluokkaan. Erhussa on kaksi kieltä, joiden välissä jousi kulkee − jousta ei siis saa irti soittimesta irrottamatta toista kieltä. Viulun kaikukoppa on päällystetty käärmeennahalla ja se lepää soitettaessa soittajan vasemman reiden päällä.

Toinen klassinen kiinalainen soitin on guzheng (古箏, gǔzhēng), joka on sitrasoitin. Äkkiseltään se tuo mieleen kanteleen ja ovathan molemmat samankaltaisia sormintasoittimia. Guzhengin soitto on taitoa ja sormikestävyyttä vaativa laji ja on tyypillistä, että soittajat käyttävät sormissaan ”tekokynsiä”, joiden avulla soitto sujuu paremmin. Soitin on monelle tuttu, sillä sen suosio ja helmeilevät melodiat ovat taanneet sen aseman kiinalaisen perinnemusiikin keskiössä.

Kiinalaisena luuttuna tunnettu päärynänmuotoinen pipa (琵琶, pípá), on yksi kiinalaisen musiikin tärkeimmistä soittimista. Se on nelikielinen sormintasoitin, jota soitetaan istuen niin, että soitin lepää muusikon sylissä pystyasennossa.

Bambuhuilu on hyvin tyypillinen alkuperäinen kiinalainen soitin. Länsimaisista huiluista kiinalainen bambuhuilu eroaa sillä tavoin, että puhallusaukon ja sormiaukkojen välissä on erityinen resonanssiaukko. Se on päällystetty ohuella kalvolla, joka antaa soittimelle tyypillisen karhean värisevän äänenvärin.

Sheng suu-urut (The Metropolitan Museum of Art; The Crosby Brown Collection of Musical Instruments, 1889)

Kiinalaiset suu-urut (笙, shēng) lukeutuvat maailman vanhimpiin soittimiin, ja niitä soitetaan yhä laajalla alueella Aasiassa. Kuten muitakin kiinalaisia soittimia, on sheng’ia perinteisesti käytetty pääasiallisesti Pekingin oopperoiden ja muiden esitysten säestämiseen. Nykypäivänä niiden perinteinen ulkomuoto on kuitenkin muuttunut äänialojen ja soittotekniikoiden kehittyessä.

Erilaiset rummut kuuluvat perinteisten kiinalaisten soittimien rytmisoittimien joukkoon. Kiinalainen perinteinen musiikki ei ole rytmisesti niin monimutkaista, kuin esimerkiksi perinteinen intialainen musiikki, vaan pikemminkin muistuttaa korealaista ja japanilaista perinteistä musiikkia.

TEKSTI:
VELI ROSENBERG,  SAMI HUTTUNEN,
ANNIKA HEIKINHEIMO